Ratsutalli Florena on virtuaalitalli.
Jetpack Blues "Jetta"
Jetta on virtuaalihevonen
Kuvat: ransu.kuvat.fi, CC BY-NC 3.0
Huomioitavaa- Tarhataan joko isossa porukassa tai kahdestaan
- Ei saa jättää tarhaan yksin - Loimi tarvittaessa, jos -25* saa jäädä talliin - Sileällä hackamoret, yleissatula ja lampaankarvaromaani - Esteillä jännesuojat jokaisessa jalassa, sidepullit, yleissatula ja lampaankarvaromaani - Maastossa pintelit jokaisessa jalassa, hackamoret, yleissatula, lampaankarvaromaani ja kesäisin korvahuppu - Riimu tarhassa ja karsinassa - Taluttaessa varmuuden vuoksi ketjuriimunnaru, ketju leuan ali käteen |
Kesäisin kaikki kisapaikalla olijat saattavat salaa kikatella pullean
ponin ulkonäölle, varsinkin kun vieressä kävelee orin vastakohtana
hoikka ja pitkä nainen. He joutuvat kuitenkin hieromaan silmiään
muutamaan otteeseen varmistuakseen, etteivät he näe unta orin saapuessa
radalle. Jetta on mitä on, pieni ja ennen kaikkea pyöreä orinalku, mutta
juuri tämä harmiton olemus hurmasi Inarin. Suuri ranch Yhdysvaltojen
Teksasissa oli täynnä ylväitä quarter-hevosia, upeita laukkureita
monesta rodusta ja jopa osaavia estehyppääjiä, mutta silmiinpistävin oli
kaikista pienin Jetpack Blues. Ori nyhtää viimeisetkin ruohonkorret kun
sitä talutetaan talliin ja karsinan pohja pitkää tutkia läpikotaisin
irtoheinien varalta. Lempeä ja iloinen poniori ei ole kaikkien mieleen,
varsinkaan glamouria metsästävät kilparatsastajat yrittävät pysyä
kaukana pörröharjaisen ystävämme luota. Jettaa se ei kuitenkaan haittaa,
sillä ori pitääkin rauhallisuudesta tiukan paikan tullen. Kasvaessaan
suurella ratsutilalla Jetta oli tottunut suureen hevosmäärään
ympärillään, ja kun uusi omistaja toikin sen kotitallilleen kahden muun
hevosen seuraksi, oli se Jetalle aikamoinen muutos. Alkuun ori karkaili
tallista ja laitumilta, tervehtien Inaria iloisella hörähdyksellä
peltotiellä ennen tallia. Jetta ei tottunut pieneen porukkaan melkein
millään ja niin alkoi suuremman tallin metsästys.
Inarin onneksi Jetta on mitä ihanin poni. Myös Bluena tunnettu poniherra antaa hoitaessa käsittelijän tehdä tehtävänsä rauhassa, mitä nyt silloin tällöin tuuppii turvallaan herkkuja kaivaten. Varustaessa saa varoa jonkin verran, sillä satulointi on aina alusta saakka ollut suuri ongelma Jetan kanssa. Prinssi steppaa ympäri karsinaa jopa kiinni ollessaan, jolloin saattaa aiheuttaa itselleen vetopaniikin eikä kenelläkään ole hauskaa. Kunhan varustaja on joku tuttu, tai jos varustaja osaa hoitaa hommansa rauhallisesti ja ponia jatkuvasti kehuen, ei mitään tule tapahtumaan. Suitsiminen on mutkatonta, vaikkei Jetalla edes käytetä kuolaimellisia. Ratsuna Jetta on hieman epäröivä ja varovainen aina alkuun. Oriin ratsukoulutus aloitettiin vasta Jetan muuttaessa Inarin omistukseen ja vaikka se onkin vielä keskeneräinen, Jetta osaa kyllä paljon. Kuten mainitsin, alussa saa oriita kannustaa eteenpäin, sillä walesinponi karttaa kaikkia tummia kulmia ja yrittää kävellä mahdollisimman keskellä kenttää. Kunhan ratsastaja antaa pehmeitä, mutta jämäköitä apuja rupeaa Jetta toimimaan kunnollisesti. Herraa on hankala saada liikkumaan ilmavasti ja pehmeästi, ellei kyseessä ole kisatapahtumaa. Jetta osaa temppuilla kotikentällä vaikka kuinka – ilmaiseksi ori ei anna sitten mitään. Joko ratsastaja hikoilee komentaessaan ratsuaan eteenpäin tai sitten lopetetaan. Kunhan Jetta luovuttaa pelleilyn ja rupeaa liikkumaan ratsastajan apujen mukaan saa sitä paikallaolijat ihmetellä. Jetasta irtoaa liikettä kunhan ori vain tahtoo liikkua ja silloin on ratsastajan tehtävä paljon pysyäkseen selässä. Sileällä Jetta taipuu vaikka kuinka ja ori jaksaakin taivutella vaikka kuinka kauan tylsistymättä. Esteillä saa varoa, ettei löydä itseään maasta Jetan innostuessa, samoin kuin maastossa. |